BIPOC-ihmiset ja maahanmuuttajat kokevat Suomessa monenlaista syrjintää. Suomessa kuitenkin usein ajatellaan, että “Suomi on tasa-arvoinen pohjoismaa, joten täällä on vähemmän rasismia kuin muualla”. Itseasiassa tutkimusten valossa Suomi näyttäytyy vuodesta toiseen maana, jossa rasismia esiintyy erityisen paljon.
Rasismi käsitteenä tarkoittaa jonkun ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi etnisyyden, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät. Rasismi voi ilmetä esimerkiksi mikroaggressioina, aggressiona, viharikoksina, rakenteellisena rasismina tai institutionaalisena rasismina.
Euroopan unionin perusoikeusvirasto vertaili kahtatoista EU-maata vuonna 2016 valmistuneessa tutkimuksessaan. Vertailuun osallistui kaksitoista maata ja se toi selkeästi esiin, että rasistinen häirintä ja väkivalta on Suomessa huomattavasti yleisempää kuin muissa Euroopan maissa. Siksi asenteiden muuttaminen ja syrjinnän kitkeminen on erityisen tärkeää. Mutta millä muilla tavoin kuin suorana väkivaltana rodullistettujen ihmisten syrjintä ilmenee Suomessa?
Rasismin muodoista rakenteellinen rasismi ilmenee ulossulkevina käytäntöinä yhteiskunnan instituutioissa, kuten työpaikoilla ja koulutuksessa. Työnsaanti on vaikeaa, jos hakijan nimi tai ulkonäkö ei vaikuta tyypillisen suomalaiselta. Maahanmuuttajaopiskelijat raportoivat jopa vaikeuksia löytää palkattomia harjoittelupaikkoja, kun vastaavaa ongelmaa ei kantasuomalaisilla ole.
Maahanmuuttovirasto rikkoo perheitä karkotuksilla. Ylen MOT:in uutisoinnin mukaan Migri perustelee karkotuspäätöksiä järjestelmällisesti väitteellä, että “vanhemmuuden voi hoitaa myös videopuheluilla”. Tämä on järkyttävällä tavalla lapsen edun vastaista. Sipilän hallituksen aikana turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa heikennettiin ja hakemuksiin tehtailtiin kieltäviä vastauksia.
Nämä esimerkit ovat vain pieni osa kaikesta siitä rasistisesta syrjinnästä, jota yhteiskunnassamme esiintyy. Niin sanotut vanhat vähemmistöt, joihin lukeutuvat saamelaiset, romanit, juutalaiset, tataarit, karjalaiset, vanhavenäläiset ja suomenruotsalaiset, joutuvat myös kohtaamaan rasismia arjessaan. Esimerkiksi saamelaiskäräjälain kaatuminen tänä vuonna perustuslakivaliokunnassa tarkoittaa, että kolonialistiset ihmisoikeusrikkomukset saamelaisia kohtaan jatkuvat tänäkin päivänä.
Vaikka “antirasismi”-sana voi tuntua vahvalta ilmaisulta, sen pohjimmainen viesti ja pyrkimys on varsin perusteltu ja kohtuullinen. Se pyrkii vähentämään rasistista toimintaa aktiivisin teoin. Haluan toimia eduskunnassa Suomessa asuvien rodullistettujen ihmisten aseman parantamiseksi. Siksi olen koonnut etnisten vähemmistöjen syrjinnän vähentämiseksi seuraavat teesit. Syrjimättömyys on ihmisoikeus!
Antirasistiset teesit:
- Suomen ulkomaalaislaki on uudistettava ihmisoikeusperustaiseksi.
- Perheenyhdistämisen esteet on poistettava.
- Saamelaisten oikeuksia koskeva ILO169-sopimus on ratifioitava.
- Pakolaiskiintiötä on nostettava ja humanitaariset viisumit otettava käyttöön turvallisten väylien varmistamiseksi suojelua tarvitseville.
- Maahanmuuttajien kotoutumiseen on panostettava ja monikulttuurisista kohtaamispaikoista huolehdittava.
- Koulutusta yhdenvertaisuudesta on lisättävä kouluissa, työpaikoilla ja julkisissa palveluissa.
- Maahanmuuttajalasten koulumenestystä on tuettava.
- Rasismia on kitkettävä työmarkkinoilta ja varmistettava samapalkkaisuus.
- Maahanmuuttajataustaisia hyväksikäyttävä pakkoyrittäjyys on estettävä.
- Monitoimijainen ihmiskaupan vastainen työ on varmistettava ympäri Suomen.
