Maaliskuun alussa julkaistu uusi Suomen lajien uhanalaisuusarvio kertoo karua kieltä Suomen luonnon tilasta. Luonnon monimuotoisuus on yhä hupenemassa. Monimuotoisuuskato ei koske vain sademetsiä, vaan myös suomalaista luontoa. Kyse ei ole vain lajien katoamisista, vaan myös lukemattomien lajien kohdalla havaittu yksilömäärien vuosikymmenten aikana tapahtunut lasku on hälyttävää. Vaikka esimerkiksi saimaannorpan tila on paranemaan päin, tehdyt luonnonsuojelutoimet ovat olleet riittämättömiä turvaamaan lajien hyvinvointia koko maan mittakaavalla. Ilmastonmuutos on tällä hetkellä akuutein ympäristöongelma, mutta ei suinkaan ainoa. Luonnon monimuotoisuuden häviäminen on huolestuttavuudessaan samaa luokkaa. Luonnon monimuotoisuuskato on jo itsessään hirvittävä sääli. Sen lisäksi se voi johtaa ihmiselämääkin ylläpitävien ekosysteemien romahtamiseen, jonka seuraukset voivat pahimmassa tapauksessa olla vähintään yhtä tuhoisia kuin ilmastonmuutoksen.
Sademetsien tai koralliriuttojen häviämisen pysäyttämiseen suomalaisilla on rajalliset vaikutusmahdollisuudet, mutta meillä on kaikki valta ja voima käsissämme turvata Suomen luonto. Se ei vaadi suuria ponnistuksia eikä kansainvälistä yhteistyötä kuten ilmastonmuutoksen torjunta vaan pelkästään poliittista tahtoa ja joitakin taloudellisia uhrauksia. Suomalainen luonto on kansallisaarre, joka on hitaasti lipumassa käsistämme, ja sen säilyttämiseksi on ryhdyttävä vakaviin toimiin. Meidän tulee käyttää luonnonvarojamme vastuullisesti, jotta Suomi olisi hyvä koti myös muille eliöille.
Luonnon monimuotoisuuskadon pysäyttämiseksi seuraavalla hallituskaudella tulee tehdä seuraavat toimet:
– Käynnistetään Metso-ohjelman toinen vaihe, jossa ohjelma laajennetaan koskemaan kaikkia luontotyyppejä ja sen suojelupinta-alatavoitetta ja rahoitusta lisätään merkittävästi.
– Otetaan Metsähallituksen tulostavoitteen perustaksi hiilensidonnan määrä ja käytetään valtion metsissä luonnon monimuotoisuutta vahvasti tukevia kasvatus- ja keruumenetelmiä. Suositellaan näitä myös yksityisten metsänomistajien neuvonnassa.
– Toteutetaan soidensuojelun täydennysohjelma sekä pannaan alulle suojelu- ja ennallistamisohjelmia niitä kipeimmin tarvitseville luontotyypeille kuten perinnebiotoopeille ja virtavesille.
– Kehitetään maatalouden tukijärjestelmää siten, että se tukee luonnon monimuotoisuutta edistävien menetelmien käyttöä.
– Edistetään ekologista kompensaatiota ja viedään se lainsäädäntöön. Tässä tulee varmistaa, että tehtävät kompensaatiot ovat oikeasti vaikuttavia, eivätkä viherpesua jolla vain oikeutetaan ympäristön vahingoittaminen.
