Kuluneella hallituskaudella on tehty räikeän ihmioikeisvastaista politiikkaa mm. rajaamalla turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa, vaikeuttamalla perheenyhdistämistä ja leikkaamalla kehitysyhteistyöstä -siis maailman köyhimmiltä ihmisiltä- ennätykselliset 40 prosenttia.
Turvapaikkaprosessit ovat sisältäneet kohtalokkaita virheitä mm. osaamattomien tulkkien ja kiireen takia. Negatiivisia päätöksiä on tehtailtu liukuhuhnalta. Toimin vuosina 2015-2017 turvapaikanhakijan kotimajoittajana. Kämppikseni ja veljeni oppi suomea nopeasti ja sai Suomesta työpaikan, mutta hyvästä integroitumisesta huolimatta häntä uhkasi pakkopalautus kahden negatiivisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Moni turvapaikanhakija on paennut Suomesta pakkopalautuksen pelossa ja asuu Keski-Euroopassa kodittomana. Monia nuoria turvapaikanhakijamiehiä uhkaa kotimaissaan yleisen heikon turvallisuustilanteen lisäksi mm. seksuaalinen väkivalta ja pakkorekrytointi terroristien joukkoihin. Suomen hitaat turvapaikkaprosessit ja epätietoisuus omasta tulevaisuudesta aiheuttavat jo valmiiksi kovia kokeneille syvää ahdistusta, masennusta ja toivottomuuden tunnetta. Hallituskauden virheet tulee korjata ja turvapaikanhakijoita kohdella ihmisinä, ei rikollisina. Suomen tulee kantaa globaali vastuunsa nostamalla kehitysyhteistyön määrärahoja ja ottamalla vastaan enemmän jo hädänalaisiksi todettuja kiintiöpakolaisia.
Myös vanhusten hoivan ongelmat sekä naisiin ja vähemmistöihin kohdistuva väkivalta ovat ihmisoikeuskysymyksiä. Vaikka Suomen perheväkivaltatilastot ovat synkät, turvakoteja ja terapiaa väkivallan uhreille ei tarjota riittävästi. Vanhusten hoiva on aliresursoitua ja suuryritysten voitontavoittelulle altistettua sekä alipalkatut hoitajat kohtuuttoman raskaan työtaakan alla.
Alkavalla vaalikaudella ihmisoikeudet tulee asettaa politiikan keskiöön!
