Inhimillisyyttä ja ilmastotekoja

Kestävyyttä metsäpolitiikkaan!

PuunnojailijaISO

Suomen metsät ovat viime aikoina jälleen nousseet yhdeksi poliittisen keskustelun puhutuimmista aiheista. Metsien käyttöön liittyy erilaisia intressejä ja voimakasta lobbaamista. Metsäteollisuus on Suomen merkittävimpiä vientialoja ja sillä on suuri työllistävä vaikutus. Vielä suurempi merkitys Suomen metsillä on kuitenkin luonnon monimuotoisuuden kehtona ja ilmastonmuutoksen hillitsijänä tehokkaana hiilensitojana. Tärkeänä näkökulmana tulisi nostaa esiin myös metsien tarjoamat virkistyskäyttömahdollisuudet sekä monet muut aineettomat, mutta arvokkaat ekosysteemipalvelut.

Suomalaisen metsäpolitiikan tavoitteena on ollut edistää metsien monikäyttöä. Pyrkimyksenä on yhteensovittaa lukuisat eri metsänkäyttötavat siten, etteivät ne heikentäisi mahdollisuuksia muihin käyttötapoihin. Erityisesti yksi metsänkäyttötapa on kuitenkin ristiriidassa muiden kanssa, ja juuri tätä käyttötapaa on talouskasvun ahneudessa viime vuosina yhä kiihdytetty. Samaan aikaan kun ihmistenkin tulevaisuutta uhkaava hyönteiskato on noussut uutisiin (1), hallitus tekee parhaansa kiihdyttääkseen hyönteisten sukupuuttotahtia kasvattamalla Metsähallituksen tulostavoitetta entisestään (2).

Noin kolmasosalla Suomen uhanalaisesta lajistosta uhanalaistumisen ensisijainen syy on metsien talouskäyttö (3). Jopa kolme neljäsosaa Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia (4). Lisäksi on selvää, että ilmastotavoitteita ei voida saavuttaa suunnitellulla metsänkäytöllä. Metsien hakkuumäärien suunniteltu kasvu ja sen aiheuttama hiilinielun pienentyminen tekee tyhjäksi kaikilla muilla sektoreilla toteutetut päästövähennykset, minkä YK:n ilmastosopimuksen Suomen maaraportti vahvistaa (5).

Puun ja siihen sitoutuneen hiilen määrä on saatu kasvuun ironisesti soita ojittamalla. Soiden ojittamisen tiedetään olevan pahinta mahdollista politiikkaa ilmaston kannalta, sillä ojitetut suot vapauttavat suuria määriä hiiltä ilmakehään. Ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatii hiilinielujen kasvattamista, mikä olisi saavutettavissa metsätalouden tuotoista nipistämällä ja soita ennallistamalla. Luonnon monimuotoisuuden ylläpidon ja ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta hakkuiden vähentäminen on ensisijaisen tärkeää.

Suomen biotalousstrategian tavoitteena on siirtyminen pois fossiilitaloudesta kohti uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuvaa talousmallia. Strategiassa metsistä maalaillaan talouskasvun jatkon mahdollistajia. Metsien luonnonvarojen hyödyntäminen on keskeistä Suomen siirtyessä kohti kestävää yhteiskuntamallia, mutta talouskasvun tavoittelu metsien avulla on kestämätöntä ja vastuutonta, etenkin kun Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ilmasto- ja biodiversiteettisopimuksiin. Sen sijaan metsät tulisi nähdä kestävän hyvinvoinnin mahdollistajina, jolloin otetaan huomioon uusiutuvien luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen ohella myös luonnonsuojelu, ilmastotavoitteet ja kansanterveyttä edistävä virkistyskäyttö.

Keinot, joilla metsänkäytöstä saadaan kestävämpää, ovat tiedossa, ne tulee vain panna käytäntöön. Talousmetsien monikäyttöä voidaan edistää pidentämällä niiden kasvatuskiertoa, mikä edistää talousmetsien monimuotoisuutta sekä johtaa niiden hiilivaraston kasvuun. Lahopuun määrää kasvattamalla ja säästöpuita jättämällä ollaan saatu jo parannuksia talousmetsien elinympäristöjen laatuun, ja näitä sekä muita monimuotoisuutta tukevia menetelmiä tulee käyttää yhä runsaammin. Jatkuvan kasvatusmenetelmän mahdollisuuksien ja toimivuuden selvittämiseen sekä toimeenpanoon tulee panostaa. Metsien suojeluun ja suojelualueverkoston kehittämiseen tulee asettaa huomattavasti suuremmat määrärahat. Metsien hakkuumääriä ei saa missään nimessä kasvattaa, vaan niitä tulisi vähentää.

Metsäala on hyvä esimerkki luonnonvarojen ylikulutuksesta, joka on saanut aikaan ympäristön kriittisen tilan. Suomalaisilla on metsien muodossa ratkaisun avaimet käsissään. Metsäpolitiikalla päätämme, haluammeko pysäyttää ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen, vai jatkaa talouskasvun tavoittelua ympäristön tilasta piittaamatta. Jos valitsemme kestävyyden tien, metsäalan toimintatavat ja -tavoitteet ovat merkittävän muutoksen edessä.

Bio- ja ympäristötieteiden opiskelijat
Matleena Käppi ja Aleksi Nirhamo

(1) https://suomenluonto.fi/maailman-hyonteiset-eivat-ole-katoamassa-seuraavan-sadan-vuoden-aikana/

(2) https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Hallitus-nosti-Metsahallituksen-tulostavoitetta-suomalaisten-tahdon-vastaisesti—luonto-ja-ilmasto-karsivat-paatoksesta-3692.a

(3) Luontotyyppien uhanalaisuus 2018

https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppien_uhanalaisuus/Luontotyyppien_uhanalaisuus_2018

(4) Suomen lajien uhanalaisuus 2010

http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/Erillisjulkaisut/Suomen_lajien_uhanalaisuus__Punainen_kir(4709)

(5) http://bios.fi/suomen-ilmastopolitiikka-kriisissa/