Inhimillisyyttä ja ilmastotekoja

Hyvinvointi talouskasvun edelle

talous

Ihmiselämä perustuu ekosysteemipalveluille, jotka mahdollistavat puhtaan veden, ilman, ruuantuotannon ja tuottavat talouden pohjana olevat materiaalit. Maapallon pinta-ala ja taloutemme pohjan luovat luonnonvarat ovat rajalliset. Olisikin kriittisen tärkeää, että nämä resurssit jaettaisiin oikeudenmukaisesti siten, että kaikkien ihmisten – myös tulevien sukupolvien – perustarpeet voidaan tyydyttää.

Nykyinen talousjärjestelmämme edellyttää jatkuvaa talouskasvua. Tämä on aiheuttanut länsimaihin ympäristön kannalta kestämättömän ylikulutuksen kierteen. Kuluttajille luodaan tarpeita ja ostopaineita mainonnalla, jotta he ostaisivat tuotteita, joita eivät todellisuudessa tarvitse. Ihmiset raatavat jopa hyvinvointinsa kustannuksella palkkatöissä rahoittaakseen nämä tuotteet ja tuottaakseen itse palveluita tai hyödykkeitä toisille. Kaikki tämä taloudellinen toiminta aiheuttaa ulkoisvaikutuksia ympäristölle, mikä ei yleensä näy tuotteiden hinnoissa, vaan ympäristöhaitat kasaantuvat velaksi tuleville sukupolville.

Mikä sitten on talouskasvun yhteys hyvinvointiin? Kyselytutkimusten mukaan hyvinvointi ei ole länsimaissa lisääntynyt enää 1970-luvun jälkeen, vaikka talous on tänä aikana kasvanut ja markkinoille on tullut yhä uusia tuotteita. Kuluttamisen tuottama hyvänolontunne on tutkitusti väliaikaista ja hyvinvointia lisää tehokkaammin esimerkiksi ajan viettäminen perheen kanssa, luonnossa liikkuminen ja toisten auttaminen esimerkiksi vapaaehtoistyöllä. Myös tiede ja taide sekä opiskelu lisäävät hyvinvointia lisäämättä välttämättä tuottavuutta ja talouskasvua.

Tärkeitä ja kannatettavia tavoitteita kohti kestävämpää yhteiskuntaa ovat talouskasvun siirtäminen immateriaaliseksi kasvuksi sekä jätteetön kiertotalous. Molempia tavoitteita tulee ajaa määrätietoisesti eteenpäin. Vielä tähän mennessä talouskasvua ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta ole saatu irrotettua luonnonvarojen kulutuksesta ja talouskasvu- ja päästökäyrät ovatkin lähes identtiset.

On aika ekologiselle rakennemuutokselle. Taloutemme täytyy sovittaa ympäristön kantokyvyn rajoihin ja ympäristölle haitallinen talouskasvu kyseenalaistaa. Vasemmistoliiton esitykset kuuden tunnin työpäivän tai lyhyemmän työviikon kokeiluista sekä perustulo olisivat mielestäni oikeansuuntaisia toimia. Omaehtoinen itsensä kehittäminen ja yhteiskunnan hyödyksi toimiminen tulee mahdollistaa myös niille ihmisille, jotka ovat jääneet talouskasvua tuottavan työn ulkopuolelle. Tulonjakoa pitää tasoittaa ja ympäristölle haitallisia toimia verottaa.

Maailman 100 suurinta yritystä tuottavat kasvihuonekaasupäästöistä 71 prosenttia. Ilmastotoimien keskiössä tulisikin olla kansainvälinen yhteistyö suuryritysten toiminnan sääntelemiseksi. Oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan periaatteina on oltava, että eniten saastuttavat maksavat toimista eniten ja pienituloisten toimeentuloa ei heikennetä. On loogista maksattaa ilmastotoimet suurituloisilla, sillä rikkaimmat ihmiset kuluttavat ja siten myös saastuttavat eniten.